no, niin! Tervetuloa ajatusteni maailmaan.  Enpä tiedä miksi tämä ylipäätänsä ketään kiinnostaisi, mutta haittaako se sitten?  Eihän kenenkään ole pakko edes lukea!  Jos kuitenkin etenee tekstissä, muista, että blogissani vain kirjoitan ajatuksiani.  Etene siis omalla vastuullasi, huumorin kipinä sillmäkulmassa.

Siinä alkusanat, nyt päivän polttava.

Olen koirankasvattaja.  Minulla on Kennel-liiton hyväksymä kennelnimi.  Olen käynyt Suomen Koirankasvattajien kasvattaja-akatemian.  Ja haluan kasvattaa hyviä terveitä russeleita, ihaniin hyvin koiransa hoitaviin perheisiin, jotka ottavat koiransa perheeseen.  Tämä ei liene mitenkään ainutlaatuista.  Uskoisin suurimman osan kasvattajaystävistäni allekirjoittavan nuo ajatukset.

Nyt on tullut aika miettiä uutta pentuetta.  Mitä ihmettä ajattelen?  Kaikkia mahdollisia perinnöllisiä sairauksia, joita koskaan voi ihanaan pentueeseen iskeä!  Millaisia perheitä pennuille löytyy, vai löytyykö?  Mistä löydän sopivan uroksen, ja millä kompromisseilla  ( ..kukaan ei ole täydellinen..) ?   Mitä sieltä saan " kaupan päälle"?  Selviämmekö pentueesta rahallisesti ( olemme keskellä remonttia, jonkun verran vielä kesken.) ? Henkisesti (  mitä jos kaikki ei menekään hyvin)?  Miten saan aikani jaettua tässä tilanteessa, kun työtilanteeni tulee jonkun verran kevään matkalla muuttumaan, ja työaikani kenties hiukan lisääntymään?  Kuinka käy vapaaehtoisen työn jota olen sitoutunut tekemään?                                                                                      Pentue vaatii paljon!  Se vaatii aikaa, rahaa  sekä tilaa.  Se vaatii sosiaalista jaksamista perheiden kanssa.  Se vaatii myös fyysistä jaksamista.                                   Hulluko olen??

Ilmeisesti vastaus on kyllä, koska kaiken tämän jälkeen, silti haluan kasvattaa pentueen.                                                                                                                   Osapuolina olisi narttukoiramme Dominik Polly Ann.  Tsekeistä hakemamme kaunotar!  Lempinimi on Mimmi.  Olisi kyllä pitänyt olla blondi... Siis lempinimen.  (Kukaan fiksu vaaleaverikkö älköön loukkantuko.).  Luonnetta ja temperamenttia riittää, uskollinen, ja istuu aina jalkojeni vieressä vahtimassa , etten häviä olemassaolosta.  Voihan sitä sattua!??  Eikö muka?  Mimmi on kaunotar!  Meidän missi..  Mutta ei ehkä penaalin terävin kynä.  Mikä russelit tuntien ei ehkä ole negatiivinen asia.?    Joten, pojalta haluaisin... Sentin lisää jalkaa, lisää kulmauksia taakse.. Hienoa luonnetta, ja terveyttä, lienee sanomattakin selvää.  En haluaisi uroksen  ulkonäön olevan kovin erilainen kuin Mimmimme... Tykkään siitä tyypistä.   Uroksen etsiminen on ollut työlästä!  Saati sitten että saat luvan .. En tunne enää ketään, kun olen ollut paussilla jonkun aikaa... (Olemme saneerannut ja muuttaneet... )Jne...   Mutta nyt näyttäisi valoisalta!  Naimakaupat on työn alla,  välittäjät hierovat kauppoja, ja hommat näyttäisivät onnistuvan....  Ehkä!

Mimmillä on terveystarkastus helmikuun alussa.  Eli silmät ja polvet.  Pevisan määräysten mukaan.  Jännittää!  En tiedä sen vanhemmista niin paljon kuin muiden koiriemme, ja aina se jännittää!   Kasvattajien konstit ja keinot Tsekeissä on " hiukan" toisenlaiset, kuin meidän Suomessamme.  

No, 

Tuosta lisää, kunhan asioita varmistuu.  En uskalla tähän kirjoittaa vielä uroksen nimeä...  Mitä jos kaikki menee pommiin kuitenkin?  Mitä jos Mimmillä onkin joku vika?   Siinä sitä taas on!   Mietitään lisää!