Lyhyt vuodatus:   Mimmin massu on niiiiiin pieni, että alan epäilemään, että siellä ei ole ketään, tai iso pieru.   Menemme huomenna, maanantaina käymään klinikalla, kurkistamaan, miten suhtaudumme alkavaan viikkoon.  Pelottavin skenario on se, että siellä on yksi.  Ultrassahan löydettiin ( noin) kolme, mutta on niitä ennenkin syystä tai toisesta sieltä hävinnyt.  Potkiminen, ja " vipatus" tosin on tuntunut ihan kylkikaaren alla, joten voihan olla, että pennut (tai pentu) on vain niin ylhäällä.     Selkä on levinnyt, ja pieni toivon kipinä on siitä, että jotain siellä saattaisi olla....  Olemme niiiin odottaneet pieniä russeliriiwiöitä ilahduttamaan elämäämme, että pettymys olisi valtava!    Mimmi itse kyllä on aivan erilainen, lempeä, ja läheisyyden kipeä.  Joten... Päivitämme maanantai-iltana, tai viim. Tiistaina, mitä massuelätille kuuluu!  

 

 

jeeee!

  Mimmin ultrassa löytyi pieniä mollukoita, joita pennuiksikin voi ehkä kutsua!  Ainakin viisi epäili ultrassa, mutta useampi kuitenkin!  Meillä alkaa siis vakavahenkinen miettiminen, miten riiviölauman  lapsuus tässä kodissa käytännössä järjestetään!    

     Lasketuksi ajaksi päädyttiin 18.12, joten ajoitus on hyvä siinä mielessä, että pyhät on edessä.                                                      

         

       Nyt mamma vaan nauttii lämpimästä, ja on selkeästi läheisyydenkipeämpi, rauhallisempi, ja  aina vieressä!    Voi toista!                     Yritän mahdollisimman pikaisesti kaivaa kuvia sukulaisista, jotta näemme isoäidit , - ja isät yms!     Siihen asti.....

No, niin!  Ensimmäinen reissu Helsingin kuumaan yöhön on tehty!  Ja suotuisin tuloksin.   H-hetken lasku lähti eilisestä, mikä tarkoittaa, että jos kaikki meni suunnitelmien mukaan ( mikä tapahtuu minun kyseessä ollessani tosi harvoin, ) on meillä pieniä russeli-taaperosta jouluksi.   Linkki sukutauluun on tässä:  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI29804/12&ReknoI=FI51319/12                           (kiva, kun ei linkittänyt sitä suoraan..)               Kuvan pojasta laitan seuraavaksi, on se vaan niin komea!        

 hienotunteinen, iloisuuden ja ystävällisyyden ruumiillistuma , Zimi!

  Kuulen jo hengessäni jonkun siellä mutisevan, että miksi juuri tuo, siinä on sitä, ja on tätä... No, niin on.   Niin on myöskin meidän Mimmissä, ja suurin perusteluni tämän uroksen isyyteen on se, että sillä on hieno luonne, ja se on hyvin saman tyyppinen kuin Mimmi.  

Jos jotain olen muutamasta pentueestani oppinut , on se, että edetä voi vaan "vauvan askelin".   Muuten tulee sekametelisoppa .  Ja loppujen lopuksi, en tarkoita etten halua kasvattaa näyttelyiden tähtiä, mutta se ei todellakaan ole listallani etupäässä.  Lista ykkösenä on hieno luonne, joka pärjää perheessään, ja terveys.  Sitäkään kukaan ei voi taata, mutta sen minkä pienenä ihmisenä pystyy.  Ja sitten tärkeä on myös tyyppi!   Siksi haluan kasvattaa sitoutuneena kasvattajana, puhdasrotuisia russeleita.  ( tämä sinulle, joka juuri mietit, miksi kasvatan puhdasrotuisia, vaikka itse en juuri näyttelyissä näy!).  Haluan niiden olevan kauniita, rodulleen tyypillisiä yksilöitä.  

Itse en perusta näyttelymaailmasta, mutta se ei tee siitä vähemmän tärkeää!  Käyn kyllä, tarpeen mukaan.  Pentujen ostaja joko käy tai ei.     Minulla on ollut uskomaton onni saada edellisten pentueiden pennunostajiksi harvinaisen tasapainoista porukkaa!  Jotka harrastavat koiriensa kanssa, kuka mitäkin, mutta pennusta on tullut hyvin rakas perheen jäsen!  Ja juuri sellaisia minä haluan!  Minulle erilaisia mielipiteitä kertovien tuomarien arvostelut koirasta ei määrittele sen arvoa pentujen isänä tai äitinä.  Toki sen verran, että rodulleen erittäin tyypillinen pitää olla.

 Ja minulta puuttuu tässä kohdin kilpailuhenki.  Ilmeisesti kokonaan.        

      No, johan tässäkin tätä pohdiskelua oli.  Nyt vaan odotellaan!  Taas! Ja maanantaina uudelleen,  silloin ehkä löydän asiallisen kuvan Mimmistäkin!   ja Vihdoin löysin koneeni uumenista nämä siistit kuvat Mimmistä, juuri Hanna Mäkelän trimmin jäljiltä.. alin kuva on sitten männäviikkoinen, pitkine kynsineen ja luonnontilassa!  Nyt sanottakoon, että kynnet on leikattu, ja keskiviikkona mennään trimmiin!

oli vaan pakko hiukan purkaa jännitystä, ja kirjoittaa ajatuksiaan... Tuomitaan näistä, tai ei!  lukeminen omalla vastuulla!

no, niin! Tervetuloa ajatusteni maailmaan.  Enpä tiedä miksi tämä ylipäätänsä ketään kiinnostaisi, mutta haittaako se sitten?  Eihän kenenkään ole pakko edes lukea!  Jos kuitenkin etenee tekstissä, muista, että blogissani vain kirjoitan ajatuksiani.  Etene siis omalla vastuullasi, huumorin kipinä sillmäkulmassa.

Siinä alkusanat, nyt päivän polttava.

Olen koirankasvattaja.  Minulla on Kennel-liiton hyväksymä kennelnimi.  Olen käynyt Suomen Koirankasvattajien kasvattaja-akatemian.  Ja haluan kasvattaa hyviä terveitä russeleita, ihaniin hyvin koiransa hoitaviin perheisiin, jotka ottavat koiransa perheeseen.  Tämä ei liene mitenkään ainutlaatuista.  Uskoisin suurimman osan kasvattajaystävistäni allekirjoittavan nuo ajatukset.

Nyt on tullut aika miettiä uutta pentuetta.  Mitä ihmettä ajattelen?  Kaikkia mahdollisia perinnöllisiä sairauksia, joita koskaan voi ihanaan pentueeseen iskeä!  Millaisia perheitä pennuille löytyy, vai löytyykö?  Mistä löydän sopivan uroksen, ja millä kompromisseilla  ( ..kukaan ei ole täydellinen..) ?   Mitä sieltä saan " kaupan päälle"?  Selviämmekö pentueesta rahallisesti ( olemme keskellä remonttia, jonkun verran vielä kesken.) ? Henkisesti (  mitä jos kaikki ei menekään hyvin)?  Miten saan aikani jaettua tässä tilanteessa, kun työtilanteeni tulee jonkun verran kevään matkalla muuttumaan, ja työaikani kenties hiukan lisääntymään?  Kuinka käy vapaaehtoisen työn jota olen sitoutunut tekemään?                                                                                      Pentue vaatii paljon!  Se vaatii aikaa, rahaa  sekä tilaa.  Se vaatii sosiaalista jaksamista perheiden kanssa.  Se vaatii myös fyysistä jaksamista.                                   Hulluko olen??

Ilmeisesti vastaus on kyllä, koska kaiken tämän jälkeen, silti haluan kasvattaa pentueen.                                                                                                                   Osapuolina olisi narttukoiramme Dominik Polly Ann.  Tsekeistä hakemamme kaunotar!  Lempinimi on Mimmi.  Olisi kyllä pitänyt olla blondi... Siis lempinimen.  (Kukaan fiksu vaaleaverikkö älköön loukkantuko.).  Luonnetta ja temperamenttia riittää, uskollinen, ja istuu aina jalkojeni vieressä vahtimassa , etten häviä olemassaolosta.  Voihan sitä sattua!??  Eikö muka?  Mimmi on kaunotar!  Meidän missi..  Mutta ei ehkä penaalin terävin kynä.  Mikä russelit tuntien ei ehkä ole negatiivinen asia.?    Joten, pojalta haluaisin... Sentin lisää jalkaa, lisää kulmauksia taakse.. Hienoa luonnetta, ja terveyttä, lienee sanomattakin selvää.  En haluaisi uroksen  ulkonäön olevan kovin erilainen kuin Mimmimme... Tykkään siitä tyypistä.   Uroksen etsiminen on ollut työlästä!  Saati sitten että saat luvan .. En tunne enää ketään, kun olen ollut paussilla jonkun aikaa... (Olemme saneerannut ja muuttaneet... )Jne...   Mutta nyt näyttäisi valoisalta!  Naimakaupat on työn alla,  välittäjät hierovat kauppoja, ja hommat näyttäisivät onnistuvan....  Ehkä!

Mimmillä on terveystarkastus helmikuun alussa.  Eli silmät ja polvet.  Pevisan määräysten mukaan.  Jännittää!  En tiedä sen vanhemmista niin paljon kuin muiden koiriemme, ja aina se jännittää!   Kasvattajien konstit ja keinot Tsekeissä on " hiukan" toisenlaiset, kuin meidän Suomessamme.  

No, 

Tuosta lisää, kunhan asioita varmistuu.  En uskalla tähän kirjoittaa vielä uroksen nimeä...  Mitä jos kaikki menee pommiin kuitenkin?  Mitä jos Mimmillä onkin joku vika?   Siinä sitä taas on!   Mietitään lisää!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.